Reppuselkäkuristaja

Joe Solecki oli tyytyväinen. Vain kuukausi sitten hän oli työtön ja onneton. Silloin hän oli juuri eronnut opettaja tyttöystävästään Gabista ja samalla sydänsuruisena joutunut eroamaan työstään kouluvartijana. Nyt hänellä oli kuitenkin uusi työ maailman suurimman yhtiön Happy Sunshine Global Corporationin (HSGC) repputehtaan yövartijana ja kämppäkaveeruuskin uskollisen American Kenpo Karate treenikaveri JW:n kanssa vaikutti oikein hyvältä ratkaisulta. Oikeastaan ainoa murhe mitä hänellä oli jäljellä liittyi hänen toiseen rakkaaseen harrastukseen brasilialaiseen Jiu-Jitsuun - hän junnassi edelleen valkoisella vyöllä. Se turhautti, Joe tiesi että hänen käsivartensa välitykset olivat täydelliset takakuristukseen ja jos hän vain pääsisi käyttämään tätä ominaisuutta, hän olisi voittamaton. Ongelma oli ettei hänen skill settinsä riittänyt pääsemään oikein kenenkään selkään. No oss vaan, ei kai kenenkään elämä täydellistä ole.

HSGC:n vartijoiksi ei ihan kaikki pääse ja Joe oli syystäkin ylpeä saadessaan työn. Palkkakin oli noussut loistavaan 14,92$/tunti + haittalisät. Nyt perehdytys oli päättynyt ja hän oli ensimäistä kertaa yksin vuorossa. Hän teki sovitut kierrokset ja muuten katsoi silmä tarkkana valvomon monitoreja. Kaikki perehdyttäjät olivat kertoneet miten monitoreihin saa näkymään lätkää, vapaapaini organisaatioita kuten UFC ja WWE, ja/tai pornoa, mutta Joe halusi tehdä työnsä hyvin ja hän katsoi sitä mitä turvakamerat tarjosivat. Hän koki työnsä tärkeäksi, hän halusi varmistaa sen ettei kukaan pääse sabotoimaan viattomien koululaisten selkäreppuja. Maailmassa harva asia on niin tärkeää kuin lasten koulutus ja sujuva koulunkäynti.

Tasan kello 00:00 Joe huomasi jotain erikoista eräässä turvakamerassa. Ihan niin kuin reppusäiliöhalli 87:n ovi olisi käynyt? Hallien sisätilat eivät kuuluneet yövartijoiden kierrokseen, vaan ohjeistus oli kiertää tarkistamassa ovien kiinniolo. Joe teki silti nopean riskiarvion, jos hän nyt menisi halliin sisään, hän kerkeäisi ottaa sabotöörin kiinni itse teossa. Hän siirtyi nopeasti hallin numero 87:n ovelle, veti syvään henkeä, otti revolverinsa esiin ja astui sisään.

Oven takaa avautui kävely silta jonka alla oli rivissä kolme valtavaa sylinteriä täynnä tuoreita selkäreppuja. Joe säpsähti, perimmäisen sylinterin päällä kävelysillalla hän näki ryhmän hazman-pukuihin sonnustautuneita ihmisiä. Joe kaivoi esiin kankaisen suunenämaskin, joka kuului nykyiseltään HSGC-henkilökunnan vakiovarusteisiin ja alkoi hiipiä kohti hazmaneja revolveri ojossa.  Lähemmäksi päästyään Joe näki ryhmän kaatavan reppusylinteriin vihreää hohtavaa nestettä astiasta jossa oli säteilyvaaramerkki! Nyt Joen oli pakko toimia.

-Seis! Vartija! Pysähtykää tai käytän voimankäytön kaavaa! Joe huusi.

Hazman-ryhmä kääntyi ääntä kohden ja vasta nyt Joe huomasi, että he olivat aseistautuneet Valmet M82 rynnäkkökivääreillä.

-Saamerin tunarit! Mistä tuo tänne pääsi? Ampukaa hänet! huusi ryhmän johtaja

Joen hämmästykseksi hän tunnisti huutajan, hän oli tehtaan johtaja herra White. Miksi herra White sabotoisi omaa tuotantoaan? Hämmennys kuitenkin haihtui luotien alkaessa viuhua ympärillä. Joe vastasi parilla laukauksella, mutta totesi jäävänsä armottomasti toiseksi tulivoimassaan ja päätti perääntyä takaisin hallin ovelle. Kauhukseen hän näki oven avautuvan ja kävelysillalle juoksevan lisää aseistautuneita hazmaneja. Ristitulessa Joe päätti ottaa riskin ja hypätä alla olevaan kakkossylinteriin, toivoen reppujen pehmentävän pudotusta. Pudotessaan hän huomasi reppujen jo uivan vihreässä hohtavassa nesteessä. 

Hazmanit tyhjensivät lippaansa summamutikassa sylinteriin, kunnes White käski heidän lopettaa ja sätti heidät reppujen tuhoamisesta. Pian halli numero 87:n lattia oli täynnä reppuja ja niitä tutkivia hazmaneja.

-Osa repuista on ehjiä, mutta suurimmassa osassa on reikä tai useampi. Yövartijasta ei näy jälkeäkään, raportoi yksi hazmaneista johtaja Whitelle.

-Jossain hänen on oltava, etsikää hänet ja pitäkää huoli ettei muille sylintereille tapahdu mitään, ärisi White. 

-Ja kärrätkää nämä sekundakaatopaikalle, niin ja kutsukaa pääkonttorista Glenn miehineen paikalle.

 *    *    *

Sekundakaatopaikka oli laaja kenttä HSGC:n repputehdaskompleksin laitamilla. Se oli täynnä sekundareppuja ja muuta jätettä, nyt lisänä kasa hohtavia vihreän limaisia reppuja, joissa suurimmassa osassa oli luodinreikiä. Yksi repuista alkoi aluksi vieriä ja lopulta ryömiä. Hetken päästä reppu alkoi täristä ja väristä ja bufff: Joe oli paikalla. Hän vapisi shokissa, hetki sitten hänet oli yritetty tappaa, sitten hän oli hypännyt keskelle radioaktiivista ainetta ja joutunut jonkin sortin transsin tyyppiseen tilaan, jossa oli kuvitellut olevansa selkäreppu. Hämillään ja peloissaan Joe päätti lähteä kotiin, vaikka työvuoroa oli vielä jäljellä. Hän lähti hiljalleen hiipimään kohti sekundakaatopaikan reunamilla olevaa porttia. Jostain kaukaa kuuli koirien haukuntaa ja käskyjä, Joe tajusi että häntä jahdattiin. Paniikki iski ja hän alkoi juosta kohti porttia matkalla kompastuen ihanaan pinkkiin yksisarvisreppuun. "Tuolla hän on" kuului huuto takaa, Joe nousi nopeasti ja jatkoi juoksua. Edessä olevan portin vartiokopista säntäsi esiin pulska vartija revolvereineen. Jälleen kerran Joe teki paniikki ratkaisun ja hyppäsi sivuun, tällä kertaa vieressä olevaan monttuun. Vartian ja takaa-ajajien saapuessa montun reunalle, löysivät he sieltä vain ihanan pinkin värisen yksisarvisselkärepun. 

-Hänen on pakko olla jossain lähellä. Jatkakaa etsintöjä, komensi yksi jahtaajista.

*    *    *

-Kuka siellä? JW huusi ja tähtäsi yksipiippuisella haulikolla asuntonsa ovea. 

-Se olen minä Joe, kadotin avaimeni, ole kiltti ja päästä minut sisään nopeasti. 

JW avasi oven Joelle kiireellä päästäen hänet samalla suïsään ja vilkaisi nopeasti ja hermoilen, ettei kukaan ulkopuolinen ollut nähnyt Joea.

-Et ikinä usko mitä olen kokenut JW, minulla on paljon kerrottavaa, sopersi Joe hengästyneenä.

-Totta munassa on! Koko kaupungin poliisivoimat etsivät sinua ja sinun naamasi pyörii kaikkien kanavien uutislähetyksissä. 

Tehostaakseen sanojaan JW avasi töllöttimen jossa sattumalta alkoi juuri uutislähetys, kuinkas muutenkaan, ja pää uutisaiheena oli repputehtaalla tapahtunut välikohtaus. Uutisreportteri kertoi kuinka mielenvikainen yövartija Joshep "Joe" Solecki oli yllättäen alkanut ampumaan yövuorossa olleita työntekijöitä ja paennut sitten paikalta. Uutisessa näytettiin myös Joen kuva ja kerrottiin hänen olevan aseistautunut ja äärimmäisen vaarallinen.

-Ei se noin mennyt! Minut on lavastettu, huusi Joe ja kertoi JW:lle Johtaja Whitestä, Hazmanpukuisita miehistä ja radioaktiivisesta aineesta.

-Arvasin. Ei globaalilla suuryrityksellä voi olla hyvät mielessä, sellaisen johdossa on varmasti joku hullu tiedemies, jolla on pahat mielessä. Totesi JW, kuultuaan Joen tarinan ja jatkoi:

-Mutta miten sinä pääsit pakenemaan. Mies saa olla aika agentti paetakseen tuollaisesta myllystä?

-No nyt päästään siihen uskomattomimpaan kohtaan. Minulle tapahtui jotain pudottuani radioaktiivisten reppujen joukkoon. Luulen, että sain sen vuoksi erikoisen kyvyn. Näyttäisi siltä, että pystyn halutessani muuttumaan juuri sellaiseksi repuksi, jota olen viimeksi koskenut.

JW katsoi epäuskoisena kämppistään ja alkoi epäillä uutisten sittenkin pitäneen paikkansa ja hänen ystävänsä todella seonneen. Joe vaistosi tämän ja ymmärsi, että hänen täytyy näyttää kyky käytännössä. Hän katseli ympärilleen ja näki sohvalla  JW:n työrepun ja käveli sen luokse. JW oli juuri syöksymässä puolustamaan arvokasta työreppuaan mielipuoleksi muuttuneelta kämppikseltään kun kuului bufff ja reppuja oli kaksi. JW hieroi vielä epäuskoisempana silmiään katsoi repuksi muuttunutta ystäväänsä.

-Hitto soikoon, et tosissaan puhunut palturia.

-En tietenkään JW! Olet ainoa ihminen kehen voin luottaa ja tarvitsen apuasi, työreppu vastasi.

- Mitä vain reppuseni, mitä vain.

-Minun täytyy palata tehtaalle selvittääkseni tämä sotku, mutta en voi vain sännätä tehtaalle. Tarvitsen tiedustelutietoa. He ovat varmasti lisänneet vartiointia. Kuulin kuinka Johtaja White käski kutsua paikalle pääkonttorista jonkun henkilön nimeltä Glenn ja hänen miehensä. Vain sinä voit auttaa minua JW.

JW tosiaan oli oikea henkilö auttamaan. Hän oli osa-aikainen palkkionmetsästäjä, portsari ja erään vaihtoehtomedian toimittaja. Lisäksi hän palveli viikonlopun kuukaudessa paikallisen kansalliskaartin tiedustelukersanttina. Jos joku pystyi kaivamaan tehtaalta tietoa, se oli JW!

-Odota täällä, tulen tunnin päästä takaisin. Suosittelen, että pysyt reppuna, sillä poliisit ovat jo käyneet kyselemässä perääsi, tiedonkeruun erikoismies neuvoi reppua.

Hermoja riipivän tunnin jälkeen JW palasi. Alkuun hän ei tiennyt kummalle repulle olisi pitänyt puhua, mutta Joe ratkaisi tilanteen muuttumalla takaisin omaksi itsekseen. Kummempia pehmittämättä JW käski Joen istua sohvalle ja alkoi tykittää tiedustelutietoa.

-Ensinnäkin vartiointia on selkeästi lisätty. Taktisesti varustettuja miehiä näkyi partioivan tehdaskompleksin ulkopuolella ja tietojeni mukaan myös sisällä. Soitin tuttavalleni joka tuntee ihmisiä, jotka tuntee teollisuusvakoojia. Vartiointi partiointiin on lennätetty HSGC:n tytäryhtiön Happy Sunshine Private Military Group Globalin (HSPMGG) palkkasotureita. Kovaa porukkaa, he olivat muun muassa osallisina taannoisessa Vatikaanin sisällissodassa. Heidän johtajansa Glenn on yksi hurjimmista sotureista, mitä maa päällään kantaa. Sisään tunkeutuminen tulee olemaan hyvin hankalaa.

Joe kuunteli hiljaa huolissaan ystäväänsä. Tietotulavn lakattua hänellä oli vain yksi kysymys mielessä:

-Oliko heillä reppuja?

-Arvasin että kysyisit. On heillä ja mikä parasta, he kantavat reppuja selässään. Ne edustavat uusinta kevlarvalmisteista taistelurepputeknologiaa.

*    *    *

Joe oli hiippaillut takaisin repputehtaalle. Portista sisään pääsy oli ollut helppoa, sillä niinkuin hän oli päätellyt, sekundakaatopaikan lihava portinvartija katsoi monitoreista UFC-vapaapainia. Sekundareput tarjosivat lisäksi paljon mahdollisuuksia naamioitumiselle. Nyt hän oli päässyt hiipimään jo lähes halliraknnuksen sisäänkäynnille, mutta oven edessä seisoi vahvasti aseistettu HSPMGG:n kontraktori ja toinen partioi lähettyvillä tiiviisti. Joe mietti hetken, hän päätti ensin nitistää partioivan kontraktorin ja tämän jälkeen aseella uhaten pakottaa ovivahdin päästämään hänet sisään. Hän hiipi kohti partioivaa kontraktoria, mutta juuri kun hän oli käymässä käsiksi, hän astui tikun päälle. Kontraktori kääntyi pyssy ojossa salaman nopeasti, mutta hän kuuli vain kummallisen bufff-äänen ja näki maassa lojuvan repun. Reppu oli juuri sellaisen mikä hänellä itselläänkin oli selässä. Kontraktori otti repun kantoon vapaaseen käteensä ja lähti viemään sitä sisälle. Ovivahdille hän sanoin jonkun tunarin jättäneen reppunsa ulos lojumaan.

-Hah, se tunari on varmaan palvellut merivoimissa, eikä oikeassa armeijassa, totesi ovivahti ja avasi oven.

Sisälle päästyään kontraktori laski repun valvomoon ja lähti takaisin ulos partioimaan. Joe ei voinut uskoa onneaan. Alueen vartija oli kirjaimellisesti kantanut hänet sisälle ja vieläpä hänen omaan valvomoonsa. Joe muuttui takaisin itsekseen ja alkoi tiirailemaan monitoreja. Hän huomasi, ettei sisällä olioilla ollut itseasiassa reppuja selässä, mikä huolestutti häntä, miten hän pääsisi hiippailemaan kaikkien ohi, jos reppuja ei näy missään? Mutta huoli sai aivan uudet mittasuhteet, kun hän huomasi jotain perin kummallista. Johtaja Whitellä oli vanki ja vanki oli Gabi! Mitä ihmettä Gabi vankina teki? Oli miten oli, niin hänet täytyi pelastaa. Yht'äkkiä valvomon ulkopuolelta alkoi kuulua ääniä ja Joe tajusi, ettei valvomoa jätettäisi tyhjilleen, vaan valvomo työntekijä oli ollut vain käymässä jossain. Hän muuttui takaisin repuksi, juuri kuin suurikokoinen HSPMGG:n valvomokontraktori astui huoneeseen. Joe jännitti, miten ihmeessä hän selviytyisi noin suuresta vastustajasta? Kontraktori ihmetteli hetken reppua ja heitti sen selkäänsä. Joe oli hämillään, mihin häntä vietäisiin. Sitten ajatus iski kuin kirkkaalta taivaalta - hän oli miehen selässä, hän kenellä oli ideaalit välitykset takakuristukseen! Ei aikaakaan kun valvomo kontraktori oli hoidettu pelistä pois hiljaa ja siististi.

Joen hiipaillu selkärepputehtaassa muuttui oivalluksen myötä kovin helpoksi. Kävi ilmi että HSPMGG:n kontraktoreilla oli valtaisa mieltymys taktisiinreppuihin ja aina kun oli mahdollisuus, he ottivat repun selkäänsä. Ei siis aikaakaan, kun kontraktorit oli hiljennetty ja Joe oli sen huoneen oven takana, missä johtaja White oli Gabin kanssa. Joe säntäsi sen kummempia pohtimatta sisään ja huusi:

-Seis johtaja White! Pelinne on pelattu, mikä ikinä se onkaan!

White kaivoi taskustaan kaksipiippuisen revolverinsa ja sanoin kylmän monotonisesti:

-Hah, toinen agentinryökäle. Olette väärässä, SAO:n peli on pelattu. Glenn sido heidät.

Samassa valtava varjo peitti Joen ja Gabin. He kääntyivät katsomaan taakseen ja näkivät valtavan, lihaksikkaan miehen, jolla oli maailman hienoin takatukka.

*    *    *

Joe ja Gabi oli sidottu repunvalmistuslinjaston liukuhihnalle. Johtaja White ja Glenn seisoivat vieressä ja nauroivat, heitellen huonoja, muka nokkelia vitsejä tilanteesta. Lopulta White lopetti pölvästelyn ja alkoi puhua. 

-Noniin arvon agenttisiat, makaatte nyt linjastolla joka syöttää materiaaleja reppukoneeseen. Pian te olette reppuina reppusäiliössä, jonne kaadetaan radioaktiivista mutaniumia, jotta organisaatiomme saisi selville, miten lapset reagoivat radioaktiivisiin reppuihin. Hahahahahaaa. Minä ja Glenn valvomme koko prosessia ohjaamosta, White kertoi ja osoitti hallin yläreunassa olevaa isoilla ikkunoilla varustettua koppia. 

Glenn painoi käynnistys nappulaa ja kaksikko poistui kohti ohjaamoa. Kone tärisi, surisi ja puhkui. Liukuhihna liukui kohti suurta ammaottvaa luukkua, jonka takaa alkaisi reppujen valmistus. Joe ja Gabi yrittivät rimpuilla itseään irti, mutta Glenn oli sitonut heidät tiukasti kiinni.

-Voisitko kertoa mistä tässä kaikessa oikein on kyse, Joe kysyi Gabilta.

-Okei, tokkopa salaisuuksilla on enään mitään väliä. Kuulun salaiseen agentti orgaganisaatioon, nimeltään SAO, kirjaimet tulee sanoista Salainen Agentti Organisaatio. Tehtäväni ole selvittää miksi HSGC:n on siirtänyt suuret määrät mutaniumia repputehtaalleen. Suunnitelmana oli soluttautua kouluun ja järjestää luokkaretki repputehtaalle, jonka aikana voisi urkkia tietoja. Se ei toiminut, mutta kun näin kasvosi yön uutislähetyksissä tiesin, että nyt täällä on tekeillä hämärähommia ja päätin pyrkiä soluttautumaan tehtaalle. Glenn kuitenkin havaitsi minut ja jäin kiikkiin.

Joe oli hetken hiljaa ja kysyi.

-Oliko suhteemme vain osa rooliasi?

Nyt Gabi oli puolestaan hetken hiljaa.

-Sen piti olla. Sinun täytyy Joe ymmärtää, minä olen agentti, ei minun ammatissani voi elää oikeassa romanttisessa suhteessa. Toisaalta mitä väliä sillä enään on, kun emme pääse irti näistä köysistä.

-Gabi on olemassa yksi keino. Lupaa ettet säikähdä.

Bufff ja Joe oli taas muuttunut repuksi. Köydet löystyivät muodonmuutoksen myötä ja Gabi ja Reppu-Joe pääsivät vapaaksi liukuhihnalta. Bufff. Gabi näki taas edessään Joen. 

-Ei ole aikaa selittää! Mennään pysäyttämään White! Joe huusi ja kaksikko säntäsi kohti ohjaamoa vievää portaikkoa.

-He ovat päässeet irti! Glenn hoitele heidät! karjui puolestaan White, huomattuaan kaksikon päässeen kiipelistä. Glenn syöksyi ulos ohjaamosta hurja ilme kasvoillaan. Puolivälissä portaikkoa oli tasanne, jonka toisessa päässä Glenn näki Gabin ja keskellä yksinäisen repun. Glenn osoitti Gabia kaksipiippuisella pumppuhaulikollaan ja kyyristyi tutkimaan reppua. Juuri silloin Joe muuttui takaisin ihmiseksi ja samalla löi karate-kohokoukulla Glenniä leukaperiin ja perään heitti vielä karatepotkun rintalastaan. Glenn hieman hoippui taaksepäin, mutta ravisti nopeasti osumat itsestään pois ja tarrasi Joea molemmista käsivarsista. Joe ei ollut uskoa miten vahva Glenn oli, tuntui siltä, että hän olisi voinut puristaa luut murskaksi. Bufff, Joe oli taas reppuna. Glenn katsoi hölmistyneenä käsissään olevaa reppua ja kuin refleksinomaisesti heitti sen selkäänsä. Paha virhe ja buff. Reppuselässä oleva Joe sai salaman nopeasti takakuristuksen kiinni ja niin oli hurjamaineinen soturi oli pois pelistä.

Joe ja Gabi jatkoivat säntäystään kohti ohjaamoa. Joe potkaisi oven auki ja välittömästi White avasi tulen kaksipiippuisella revolverillaan kohti oviaukkoa. Onneksi Joe kerkesi muuttumaan kevlarista valmistetuksi repuksi ja täten torjui luodit lennähten kuitenkin näiden voimasta takana olevaa Gabia kohden. Gabi nappasi Reppu-Joesta kiinni ja viskasi sen kohti Whiteä. Bufff, reppu muuttui takaisin Joeksi, joka jälleen kerran väläytteli karatepotkutaitojaan. Potkun voimasta White lensi takana olevan lasin läpi  ja putosi suoraan repuntekolinjastoa kohtaa jossa kiristettiin reppujen hihnoja. Putoavan Whiten kaula jäi erääseen hihnaan kiinni, joka kiristyessään päätti ilkeän johtajan päivät.

-Organisaatiosi reputti tämän kokeen White, sanoi ylhäällä särkyneen ikkunan ääreltä alas katsova Joe.

Gabi säntäsi joen kiinni ja rutisti tätä kaikilla voimillaan.

-Olet sankari Joe! Pelastit kaikki ne koululaiset suurelta vaaralta.

Joe siirsi katseensa ylös hallin kattoikkunaa kohden. Ulkona aamualkoi sarastaa. Pian aikuiset lakaisivat lähtemään kohti työpaikkojaan ja viattomat koululaiset aloittaisivat matkansa kouluihin yksin, ilman vanhempiensa suojaa.

-Maailma on paha Gabi. Koululaisia ja muita ihmisiä uhkaa moni muukin vaara. En voi antaa vaaran vaania. Ennen olin vain vartija nimeltä Joe Joe Solecki, mutta enään en aio olla pelkkä Joe. Tästä päivästä lähtien aion olla rikkollisten suurin pelko. Tästä päivästä lähtien JOE SOLCKI ON REPPUSELKÄKURISTAJA!